Tietoja

Kirjoittanut TT

Kategoria: Ajankohtaista

Julkaistu: 01.05.2018

Fc Interin osalta huhtikuuhun mahtui viisi ottelua. Avausmatsi Vaasassa ei ollut mikään riemujuhla, sillä jo aiemmilta kausilta tuttua omiin virheisiin kaatumista oli jälleen havaittavissa ja lopputuloksena 2-0 häviö kauden alkuun. Seuraavana vuorossa oli avoimien ovien päivä Kemissä ja 2-4 voitto, numerot eivät kerro kaikkea sillä niin paljon parempi oli Inter huonollakin pelillä, että oikeasti hävettää nuo omaan päähän päästetyt kaksi maalia.

Sitten vuorossa oli vihdoin kotiavaus ja Veritaksella vastassa se väritön toinen turkulainen. Ennen derbyä hehkuttelin täällä vastustajan nöyryyttämisellä ja kuten niin usein tuollaisten puheiden jälkeen, kävelin ottelun jälkeen pää painuksissa kotiin, turpiin tuli ja omassa päässä soi taas kahdesti. Sama mitä jälkikäteen katsoo videoilta tuomarivirheitä tai ihmettelee, miten muuten kohtuullisella tasolla torjuva Moisander pystyi sen toisen maalin verkkoon imaisemaan. Joukkue hävisi pelin asenteessa ja kovuudessa ja määrätietoisuudessa.

Tuolta pohjalta lähtö kotipeliin HJK.ta vastaan ei paljon odotuksia nostattanut, mutta nöyrästi koko joukkueen puolustaessa saatiin revittyä kasaan maaliton tasuri. Hyökkäyspelin jäädessä kokonaan sivustakatsojan rooliin positiivista oli oman maalin pysyminen koskemattomana. Sitten vielä kuun loppuun vierasmatka aina v***umaiseen Espooseen. Odotus jälleen voitossa ja kiitos Mó.n kahden maalin tuloksena 2-2 tasuri. Kerran elämässä maaleille ei oikeasti voi mitään mutta kyllähän se Hongan toinen oli taas täysi lahja tasoituksesta peli-idean kadottaneelta Interiltä.

No Huhtikuu on takana ja nyt Vapun jälkeen torstaina 3.5 vastaan Veritakselle tulee Ilves. Suomen cupin puolivälierässä Inter voitti 2-0, toivottavasti sama meno jatkuu nyt Veikkausliigassa.

Mitä odotuksia kauden avauskuukausi on sitten mukanaan tuonut.
Loistavasti sujuneen pre-seasonin jälkeen on jälleen ollut takkuisempaa. Tulokset kertovat totuuden mutta toisaalta vain osa totuuden, sillä kaikesta huolimatta näihin ensimmäisiin otteluihin mahtuu paljon positiivistakin, kuten esimerkiksi Mó.n tekemät kolme maalia ja Ivan Sesarin laadukas pelaaminen keskikentällä.
Toki siellä on moni muukin onnistunut vaikka kokonaiset peliesitykset vielä jättävätkin paljon toivomisen varaa. Jostain syystä tuntuu kuin puolijoukkuetta olisi ollut valettu kipsiin ja kun ne henkilökohtaiset virheet joka kerta tuottavat vastustajalle maalin ei se vaan hirveästi hymyilytä.
Jollain ilveellä olisi Piccaretan kaivettava muutamien jätkien itseluottamus jälleen esiin ja muutamalle pelaajalle voisi antaa hieman asennekasvatusta vaikka penkityksen muodossa.

Mutta kyllä se siitä vielä lähtee, sarjaa ei olla vielä hävitty eikä voitettu. Tarkasti pelaamalla ja noudattamalla nöyrästi ja kärsivällisesti omaa suunnitelmaa tulokset kyllä tulevat paranemaan vaikkei helppoja pelejä vastaan siltikään tule. Toukokuu tuo eteen kuusi peliä, joista yksi on Suomen cupin finaali. Kunhan noista viidestä Veikkausliiga-matsista olisi kesäkuulle tuomisena mahdollisimman paljon pisteitä ja cupin voitosta saatu paikka Euroopan kentille, niin meillä olisi ihan hyvä kausi menossa. Muunlaista vaihtoehtoa en vielä tässä vaiheessa halua ajatella.  

Forza Inter.