Veikkausliigan kautta 2018 on jäljellä kaksi kierrosta.
Fc Interin osalta panokset ovat pienet jäljellä oleviin otteluihin. Monien mielestä panoksia ei enää ole mutta onhan se yksi kotimatsi lisää ensi kaudelle siellä vielä antamassa edes jotain voitettavaa viimeisiin otteluihin.
Kuluva kausi on taas ollut rehellisesti sanoen sekavaa menoa monelta osin edustusjoukkueen pelillisen, valmennuksen ja tuloksen suhteen. Sekava, mutta ei lopultakaan mikään katastrofi varsinkaan jos vertailukohtana pidetään vaikka kahden edellisen kauden menoa. Viimeksi kirjoittaessani Inter oli vakuuttavassa voittoputkessa ja mahdollisuudet jopa mitaleille olivat olemassa. No ne oli ja meni samalla lipulla, jolla Beni Källman lensi Skotlantiin mutta mitäs pienistä. Kaiken kaikkiaan voin hyvällä omalla tunnolla todeta tämän hetken Interin tilanteesta kliseisesti Eteenpäin On Menty.
Viimeinen kotimatsi pelataan Fc Honkaa vastaan maaottelutauon jälkeen sunnuntaina 21.10 klo 14.30. Tuolloin myös muistetaan Interin kymmenen vuoden takaista mestaruusjoukkuetta. Nykyisessä Interin edustusjoukkueessa on hämmentävän paljon yhteneväisyyttä tuohon mestaruuden voittaneeseen joukkueeseen, muutenkin kuin jo tuolloin joukkueessa pelanneiden palaajien kautta.
Jos nyt sitten hieman ruotisi kohta pelattua kautta ja samalla hieman analysoisi vuoden antia itse joukkueelle ja sen tulevaisuudella.
Veikkausliiga kausi 2018 alkoi surullisesti, kun seitsemään ensimmäiseen peliin osui vain yksi voitto ja kaksi tasapeliä, voittokin tuli kauden päätteeksi putoajaksi varmistuneesta Kemistä. Seitsemännen pelin 5-1 turpiin oton jälkeen ei odotukset Fabrizio Piccaretan luotsaamaa joukkuetta kohtaan ollut kovin suuret ja edessä oli Suomen Cupin finaali HJK.ta vastaan vieraskentällä.
Kauden kohokohdaksi nousee silti tuo cup finaalin karmea bussipuolustus ja Mikko Kuninkaan jääkylmä voittomaali Interin ainoasta tilanteesta. Jokin pieni toivo nousi jengiin ja tuolla maalilla kaudella 2019 meitä odottavat joka tapauksessa Euro-pelit. Hienoa, well done, Kiitos Inter!!!
Kuukausi ja neljä peliä myöhemmin Piccareta lähti takaisin Italiaan henkilökohtaisista syistään ja Interin peräsimeen astui John Allen. Parin edellisen kauden valmentaja ruletti joka sai alkunsa Job Dragstman lähdöstä, pyörähti jälleen. Karo Virtasen tullessa Johnin avuksi mietteitä tulevaisuudesta oli monenlaisia, pelitapa tulisi joka tapauksessa kokemaan rankkoja muutoksia. Ensimmäiseen kymmeneen matsiin tällä kaksikolla mahtuu myös tuo historiallinen neljän perättäisen voiton putki. Kaiken kaikkiaan pääosin tasaista suorittamista joukkueelta, jonka puolustus laitettiin Karon avulla kuntoon. Ongelmaksi muodostui Benin lähtö lainalle Skotlantiin ja Furkan kohdalle osunut kylmäkausi, joka päättyi vasta viime matsissa Kemiä vastaan tulleen maalin myötä.
Mitä muuta mennyt kausi on tuonut? No joukkue on nuorentunut huimasti. Taannoin pelattiin kotona joukkueella, jonka keski-ikä oli muistaakseni 24 vuotta ja kentällä olivat Mäkitalo, Nyman ja Moisander. Eli jos miettii muiden pelaajien ikää, niin oltiin melko nuorilla jätkillä liikkeellä ja voitettiinkin vielä. Tässä on myös se hieno yhtymäkohta 10 vuoden takaiseen mestarijoukkueeseen, että silloinkin joukkueen voimavarana toimivat nuoret pelaajat, joita sitten tukivat kokeneemmat, sekä loistavat ulkomaanavut. Kokonaisuudessaan Interin junioripuolen kehitys ja a-junnuista edustukseen nousevat juniorit tässä saavatkin hymyn kannattajan huulille, nuorista nälkäisistä pelaajista menestyvät joukkueet rakennetaan.
Ensi kaudelle on myös valittu jo valmentajakaksikko, joka ainakin ennakkoon vaikuttaa lupaavalta. Espanjalaiset José Riveiro päävalmentajaksi ja Sergio Almenara kakkosvalmentajaksi. Inter valmistautuu jälleen olemaan nimensä mukaisesti kansainvälistä jalkapalloa pelaava joukkue. Näillä mennään kohti Veikkausliiga kautta 2019 ja Eurooppaliigan karsintoja.
Lopuksi vielä toive, että John Allen ja Inter pääsisivät myös sopimukseen tulevista kuvioista. Mielelläni näkisin Johnin koutsaavan vaikka Inter2.sta.