Edellinen kirjoitukseni osui sattumalta melkoisen turbulenssin alle ja pölyn hälvettyä edessä oli melkoinen epävarmuus tulevasta. Hyvin nopealla aikataululla tuon härdellin jälkeen tullut peli oli etukäteispohdinnassa hyvin avoin, mikä tahansa oli mahdollista.

Marmatin viimeksi puolustuspelin huonoudesta ja piikkini oli suunnattu valmennukseen ja etenkin Fabrizio Piccaretan suuntaan. Tuntuu siltä, että valmennustavassa ja pelaajien peluuttamisessa oli ollut erimielisyyttä, joka oli johtanut henkilöiden kierrätykseen ja ulkoistukseen. Piikkini taisikin olla suunnattu väärään osoitteeseen. Näin käy, kun huutelee aidan takaa ilman tarkkaa tietoa asioiden oikeasta laidasta. No, samapa tuo - koirat haukkuvat ja karavaani kulkee.

Kokoonpanon julkistaminen näytti, että palapelin palat oli pistetty uusjakoon. Avaukseen oli palannut sieltä aiemmin suuremmin peliaikaa saamatta jääneitä pelaajia, uutta vertakin löytyi ja maalivahtiosastokin oli palannut ainakin osin kauden alussa olleeseen muottiin.
Pelijärjestelmänä oli 4-3-3 ja pelaajat tuntuivat olevan omilla paikoillaan. Tämä antoi pientä kutinaa siitä, että tästä voisi vielä tulla jotakin hyvääkin.

Peli näytti heti alusta alkaen aivan erilaiselta kuin aiemmin tällä kaudella. Joukkueen peli-ilme oli erilainen ja katsomoon saakka välittyi uudenlainen tunne, joka pelaajilla oli. Kouriintuntuva osoitus tilanteen muutoksesta jysähti tulostaululle heti pelin neljännellä minuutilla, kun Beni ohjasi kenenkäs muun kuin MÓ:n keskityksen maaliin. En ihan heti muista, koska Interin tekemä maali olisi maistunut yhtä hyvältä, koska tämä teki todella gutaa.
Paine jatkui vieraspäädyssä kaiken aikaa ja seuraava maali suorastaan roikkui ilmassa. Eipä aikaakaan, kun Lucas ajoi laidasta keskelle hakemaan maalintekopaikkaa. Se tapa, jolla hän paikkansa rakensi, oli todella upea. Kaveri kuljettaa palloa keveillä kosketuksilla niin kauan, kunnes saa kaksi puolustajaa tekemään maskin Psykon eteen ja sitten tarkka veto puolustajien välistä oikeaan nurkkaan ja kansa huutaa. Lucas pelasi tilanteensa tietäen täysin, mitä aikoo tehdä. Huikea kaveri! Psykosta oli tässä tilanteessa snadilaisille yhtä paljon hyötyä kuin yksijalkaisesta miehestä perseen potkimiskilpailuissa.
Saimme vielä juuri ennen taukoa sen, mitä toivoimmekin eli kolmannen maalin Philipin tarkalla puskulla alakulmaan ja jälleen kerran MÓ:n keskityksestä.
Toisella puoliajalla Interillä olikin sitten jo hieman käsijarru päällä ja pystyimme varmistelemaan lopulta hyvinkin helpon voiton.

Mitä ihmettä siis oli tapahtunut tuon vähän reilun vuorokauden aikana? Miten joukkueen peli oli saatu näin toisenlaiseksi näin lyhyessä ajassa?

Fabrizio oli käyttänyt vähäisen peliin valmistamisaikansa todella tehokkaasti keskittyen juuri niihin asioihin, joihin hänen tulikin keskittyä. Hän ilmoitti pelipäivän aamulla kokoonpanon ja vaihtopelaajat ja kävi sitten kaikkien kanssa läpi, miten kunkin pelaajan pitää illalla pelata. Hän korosti pelirohkeutta, itseluottamusta ja peli-iloa. Juuri nämä asiat puuttuivat joukkueesta alkukaudella.
Hän valitsi pelipaikoille juuri ne pelaajat, jotka niihin luontaisesti sopivatkin. Näin jokainen tiesi, miten tulee pelata suhteessa muihin ja muiden kanssa.

Kaikki pelaajat pelasivat todella hyvin, heikkoa lenkkiä ei ollut. Nuoret pelaajat pelasivat myös hyvin; Arttu tuli hienosti vaihdosta sisään ja Tatu pelasi todella ennakkoluulottomasti ja rohkeasti. Hän nousi jatkuvasti laitalinkkinä ylös tukemaan hyökkäyksiä ja palasi aina takaisin puolustukseen parasta mahdollista vauhtia. Erinomainen debyytti Tatulta, toivottavasti näemme samaa runsaasti jatkossa.

Oli hienoa nähdä stadionin ulkopuolella, kuinka pelaajamme tulivat ulos tyylikkäästi sprigi päällä ja vapautunut hymy huulilla. Arskakin huikkasi, ettei hän ole enää se Interin jätkä, vaan Interin mies.

Tähän on hyvä lopettaa tällä erää.

FORZA INTER!!!