Piipahdimme vaimoni kanssa Madridissa hakemassa kotimaista aikaisempaa kevättä 18.3.-25.3.2011.

Kuinka ollakaan, heti lauantaille 19.3. osui aivan sattumalta el derbi del Madrid ja nimenomaan patjantekijöiden kotikentällä. Näin puolueettoman katsojan kannalta Vicente Calderón on juuri se oikea paikka todistaa Madridin derbyä. Stadion on karu eli tarkoituksenmukainen ainakin peruskatsojan näkövinkkelistä. Pääpainonhan tulee olla nurmikentän kunnolla ja pelaajien puku- ja huoltotiloissa; vai kuinka? Santiago Bernabeu taitaa olla toista maata, ainakin ikitaistelijamme Seven mukaan siellä suorastaan haisee raha.

Ennen peliä

No niin, mennäänpäs sitten taas asiaan eli miten liput saa hommattua ja kuinka Vicente Calderónille oikein pääsee?

Tapoja on tietysti moniakin, mutta itse ostin liput Atléticon webbisivun kautta ennakkoon kotimaan kamaralla ollessani ja maksoin luottokortilla Verified by Visa-suojausprotokollalla eikä ongelmia ollut silloin eikä vieläkään. Itse lipun voi noutaa pelipäivää edeltävänä päivänä tai pelipäivänä stadionilta tai kuten itse tein, niin tulostin ne servicaixasta eli paikallisesta maksuautomaatista pankin seinässä. Kortti vain sisään ja homma skulaa hienosti. Tämä on siis oikeasti helppo ja kätevä tapa hankkia irtolippuja ainakin Atléticon matseihin; muista en tiedä. Näitä servicaixoja on ympäri kaupunkia eli ei tarvitse tuskailla turhia. Ai niin, jotta liput saa seinästä käpälään, niin ensin pitää tietysti matkata Madridiin. Itse hyökkäsimme Finskin lennättäminä suoralla lennolla tuolta kaukana idässä olevalta Vantaan lentokentältä.

Stadionille pääsee näppärimmin metrolla, joka toimii erinomaisesti ja on halpaa; 1€ per lurjus per matka. Jokaisella metroasemalla on muutama lippuautomaatti, josta lipun voi ostaa joko käteisellä tai kortilla. Masiina hyväksyy pikkuhilutkin ja ymmärtää antaa tarvittaessa myös vaihtorahaa. Näitä automaatteja on todella helppo käyttää, turha pelko pois. Stadionia lähinnä oleva metroasema on vihreän linjan Pirámides.

Matsipäivänä hotellimme edestä kulki iltapäivällä öbaut puolisen tusinaa jannua, jotka taputtivat rytmikkäästi ja huusivat "Atléti ultras, Atléti ultras, Atléti ultras" ja taas lisää taputuksia ja sitten taas sama alusta uudelleen. Siinä tuli itsellekin heti mukava odotusfiilis.

Matsi

Peli alkoi 22.00 ja itse lähdimme keskustahotellistamme liikkeelle tuossa 19.30 paikkeilla. Metrossa ei ollut kuin vain joitakin punavalkoisia heppuja ja ihmettelinkin itsekseni, että missä kaikki oikein luuraavat? 10 minuutin metromatkan jälkeen nousimme asemalta kadulle ja siellähän kaikki olivat. Stadionin löytämiseksi käytimme vanhaa hyvää kikkaa: seurasimme värejä. Jokaikinen baari metroaseman ja stadionin välillä oli umpitäynnä ultria. Ne, jotka eivät mahtuneet sisälle, olivat terassilla. Ne, jotka eivät mahtuneet terassille, olivat kadulla. Kundien valmistautuminen otteluun sujui juuri niissä merkeissä kuin kuvitella saattaa. Äänijänteiden voitelussa ja nestetankkauksessa; kannattaminenhan on kestävyyslaji.

Stadionin ulkopuolella oli kansaa kuin meren mutaa ja kaikilla oli punavalkoista yllä, luonnollisesti ja itsestäänselvästi. Ainoat poikkeukset olivat vaimoni ja minä. Olimme pukeutuneet mustaan, vaimollani oli yllään pitkä talvitakki ja minulla tietysti UBZ-huppari, kuinkas muutenkaan.

Meteli ja meininki porttien aukeamista odotellessa oli melkoinen. Savuja, pommeja, laulua ja huutoa; kaikki hyvässä hengessä, olivathan kaikki omia - paitsi me kaksi. Tunnelma oli riehakas, mutta ei tippaakaan uhkaava millään muotoa. Vähän kuin Vappu Suomessa ilman känniääliöitä tappelua hakemassa.

Paikkamme olivat katsomon alaosassa yläkatsomon lipan alla. Viimeisellä rivillä, koska tähän katsomolohkoon ei saanut kahta vierekkäistä paikkaa lähempää kenttää. Vastapäätä olevaa kasomoa ei juurikaan lipan takia nähnyt, mutta kenttä, vastapäätä olevat vaihtopenkit ja muutama alin katsomorivi näkyivät eli nou hätä. Oli mahtavaa nähdä huipputaitavia maailmantähtiä näin läheltä; TV ei tee oikeutta näiden heppujen taidolle. Ronaldon kikat, Marcelon valtava nopeus, Özilin vähäeleinen taituruus ym.jne.etc. Näiden pelaajien taitotasoa ei voi kuin ihailla ja kunnioittaa.

Pelihän päättyi ennakkoasetelmien mukaisesti eli 1-2 el Realille, maalintekijöinä Benzema ja Özil sekä aivan lopussa Aguero. Frente Atlético Ultras Fondo Sur eli koko eteläpääty piti sangen komeaa meteliä koko ottelun ajan. Oli komea seurata yksinkertaisia, lyhyitä chantteja, jotka aivan jokainen osasi ulkoa. Yksinkertainen on monesti parasta, niin chanteissakin. Mellakkavarusteisiin sonnustautuneet poliisit kävivät poimimassa pari ultraa katsomosta kesken kaiken, syynä ilmeisesti rasistiset huudot. Näin ainakin seuraavan päivän uutisissa kerrottiin.

 

Madrid

Pelin jälkeen menimme taas metrolla takaisin hotelille. Metroaseman lippuautomaatin luona oli melkoinen kaaos, kun yritimme kaikki saada liput. Tämäkin sujui hyvässä hengessä ilman kenenkään tuskastumista tilanteeseen. Metroaseman ulkopuolella oli vartijoita annostelemassa populaation määrää metroaseman sisälle. Aivan oikea teko, muuten joku olisi aivan varmasti litistynyt lättänäksi.

Madrid on aivan upea kaupunki, mahtavia vanhoja rakennuksia aivan vieri vieressä. Ydinkeskustassa on Parque del Retiro eli puisto, joka on todellakin visiitin arvoinen etenkin viikonloppuna. Katutaiteilijoita, lasten nukketeattereita, kahviloita, lampi ja soutuveneitä sekä vehreyttä hehtaarikaupalla. Ostosmahdollisuudet ovat mainiot ja ruokapaikat samoin. Plaza del Sol-aukiolla käyvät kaikki, koska siltä lähtevät kadut ovat täynnä suuria tavarataloja, pieniä kauppoja ja ravintoloita sekä baareja. Tuotevalikoima on runsaampi kuin Suomessa, tietysti ja ravintoloiden hinta/laatusuhde on parempi kuin Suomessa, taas tietysti. Miksi tietysti? Ajatelkaa suuruusluokkaa ja kulttuurien erilaisuutta - siinä vastaus. Madridin keskustassa pärjää hyvin jalkamiehenä ja metrolla pääsee näppärän kätevästi vähän kauemmas, jos siltä tuntuu.

Asuimme Hotel San Lorenzossa, joka on ihan mukava, yksityinen hotelli eikä mikään sieluton ketjunukkumo. Standardi 2hh parivuoteella maksoi 75€ per yö. Aamupala maksoi ekstraa vajaan vitosen per korvapari. Voin suositella tätä hotellia muillekin, tosin muitakin hotelleja Madridissa on todella runsaasti. Tämän hotellin sijainti on mainio, 10 minuutin kävelymatkan päästä löytyy lähes kaikki, mitä tarvitseekin. Naapurissa on parikin baaria eli viikonlopulla illalla on jonkin verran älämölöä, mutta siihenkin näköjään tottui helposti. Hotellin henkilökunta oli tosi mukavaa väkeä ja respan porukka hablaa myös engelskaa, joten kommunikointi onnistuu helposti.

Lentokentältä pääsee suoraan metron kyytiin ja sillä keskustaan, mutta metrolinjaa joutuu vaihtamaan 2 kertaa. Tämä saattaa olla ensikertalaiselle hieman haastavaa, etenkin jos on paljon kapsäkkejä kannossa. Simppelimpi tapa on tilata ennakkoon taksikyyti Aerocity-nimiseltä firmalta. Heidän palvelupisteensä on T4:ssa eli juuri siinä terminaalissa, jonne Finski saapuu. Laukkujen hihnalta löytymisen jälkeen airsidelta ulos ja oikealle öbauttirallaa 50 metriä, löytyy varmasti. Aerocityn virkailija soittaa kuskille ja kuski noutaa pokan ja jonossa perässä mars ulos autolle ja menoksi. Kyyti keskustaan maksoi 24€, maksu käteisellä kuskille ja kuitti omaan taskuun. Helppo rasti.

Retkemme oli kaikinpuolin onnistunut ja kelikin suosi pääosan ajasta. Kevät saapuu keikkuen näköjään Madridiinkin. Vastaavanlainen derbyretki kannattaa tehdä, jos vain vähänkin tuntuu siltä. Takaan ja alleviivaan, että onnittelet itseäsi hyvästä päätöksestä retken jälkeen. Espanjalaiset ovat mukavaa väkeä ja avoimella mielellä sekä positiivisella asenteella pärjää taatusti, vaikkei paikallismurretta hablaisikaan.

Ai niin, derbylipun hinta. 100€ per jakkara parhaasta katsomon osasta. Normimatsin lippu noille samoille paikoille kustantaa 80€, mutta derby on aina derby - kaikkialla.