Mietteitä kannattamisesta alkukauden ja vähän viime kaudenkin tiimoilta

Päätin ryhtyä itsekin moderniksi nykykansalaiseksi eli tuottaa sisältöä interwebbiin sinimustille sivuillemme Iden ja Iipan esimerkin rohkaisemana. Naamakirjailijaksi en kuitenkaan aio ryhtyä vieläkään ympäristön lievästä painostuksesta huolimatta.

Kaikki varmaan hokasimme viime kauden lopulla, että porukassamme alkoi esiintyä levotonta liikehdintää, joka sitten talven aikana johti siihen, että osa nuoremmasta kööristämme päätti irtautua UBZ-lipun alta ja muodostaa oman retkueensa omilla tunnuksillaan ja tapahtumillaan. Kaikissa asioissa on aina vähintään kaksi puolta ja niin tässäkin.
Mielestäni on sääli, että kannattajakunta jakautui kahteen ryhmään, koska meitä ei kuitenkaan ole satamäärin kannattamassa sitä ainoaa oikeaa seuraamme. Toisaalta näen kehityksen luonnollisena, koska tietty irtautuminen vanhojen partojen seurasta kuuluu taudin kuvaan eli aikuistumiseen. Tässä kohtaa joku voi alkaa ihmettelemään kirjailijanalun järjen valoa, mutta tarkoitan edellisellä lauseella sitä, että ilmeisesti jotkut puuhahenkilöt kokivat, että UBZ ei syystä tai toisesta tarjonnut sitä jotakin, mitä he kannattamisella ymmärtävät ja he sitten vetivät muut samanhenkiset tähän uuteen ryhmäänsä.


Ei muuta kuin onnea ja menestystä uudelle kannattajaryhmälle – aikaa näyttää, kuinka pitkälle siivet kantavat.

Kannattajatoiminnasta on päristetty partoja runsaasti jo vanhan foorumin aikoihin ja olen ollut näkevinäni kaipausta tifojen tekoon ja soihdutuksiin ym. spektaakkeleihin suuren maailman malliin.

Meistä on varmaan lähestulkoon jokainen katsonut töllöttimestään ainakin yhden El Clásicon Camp Noulta ja on nähnyt sanoinkuvaamattoman upean tifon, kun katsomon koko toisen pitkän sivun täyttää nurmikon tasolta piippuhyllylle FC Barcelonan logo ja sinipurppurasivustat – mosaiikkina tehtynä. Tässä kiteytyy mielestäni oivalla tavalla resurssien valtava ero Arvausliigaseurojen ja Isojen Poikien Seurojen välillä. Em. mosaiikkihan on suunniteltu viimeistä piirtoa myöten ja seura on hankkinut ja sijoittanut jokaiselle penkille oikeanvärisen mosaiikkipahvin ja ohjeen sen nostamisesta pään päälle h-hetkellä. Jokainen meistä varmaankin tunnustaa, että tuohon ei näillä leveysasteilla ihan heti ole mahdollisuuksia – olen toki mielelläni väärässä tässä asiassa.

Kotoisessa liigassamme ei myöskään ole mahdollisuuksia soihdutuksiin, koska poliisi on ne kieltänyt liian vaarallisina palovaaran takia. Tämä perustelu lienee aika helppo ymmärtää.
Konfettien taivaalle posauttaminenkin tuntuu olevan lähestulkoon laitonta, tosin jotkut järjestyshenkilöt ovat osoittaneet hämmentävää myötämielisyyttä tähän toimintaan tutustuttuaan ensin asiaan lähemmin. Tosin, jos kauppias on saanut myyntiluvan konfettitykille, niin saa niitä kai sitten myös käyttääkin, vai häh?!?

Arvausliigassa ovat kutakuinkin kaikki samat säännöt voimassa kuin muuallakin euroopassa, ainakin mitä tulee sallittuihin ja kiellettyihin kannattaja-aktiviteetteihin. Nämä rajoitukset syövät henkilöä; ketä enemmän ja ketä vähemmän. Helposti pätkähtää päähän haistattaa pitkät kaikille rajoituksille ja ryhtyä kannattamaan omaa seuraa kaikenlaisilla nerokkailla tempauksilla, joita me kaikki olemme saaneet suunnattomaksi riemuksemme todistaa, ei vähiten lähimenneisyydessä olleen Espoossa käydyn cup-kilvoittelun yhteydessä.
Voin olla tietysti väärässäkin, mutta mielestäni seuran päävalmentajan tehtävä on vastata joukkueen valmennuksesta, pelitaktiikan laatimisesta ja vaikka mistä, mutta kannattajien suitsiminen joidenkin valopäiden kentälle ryntäämisen jälkeen ei taida kuulua hänen tehtäviinsä. Täytyy sanoa, että kyllä minua ainakin kyrsi tuo pienen porukan kentälle ryntääminen ja nolotti aivan vietävästi, että Job joutui tuollaiseen välikäteen. Tapasin Jobin seuraavana päivänä Kupittaalla A-juniorien peliä seuraamasta, mutta hän ei ollut oikein juttutuulella – miksiköhän?
OK, jos kentälle ryntääminen tapahtuu kauden viimeisen ja ratkaisevan pelin loppuvihellyksen jälkeen; vaikkapa kauden 2008 vesipallo-ottelun jälkeen, niin tämän voin ymmärtää ja saattaisin jopa löytää itsenikin kentän puolelta onnesta ja ilosta (ei siis Pesi) soikeana.

Pointti on vaan siinä, että pannaan julistettujen tekojen tekeminen on rangaistavaa ja seura joutuu helposti maksamaan sakkoja jonkun kannattajan itsensä toteuttamisen seurauksena; kannattaja ei välttämättä joudu maksumieheksi, ellei sitten poliisilla ole asiaan mielipidettä. Näinkin on joskus käynyt.
Jokainen meistä voi tykönään miettiä, että onko kovinkaan fiksua, että kannattaja itse omalla toiminnallaan aiheuttaa vahinkoa kannattamalleen seuralle?

Mielestäni olisi suoraselkäistä, jos vaikkapa nyt pitch invasion-tempaukseen tai johonkin muuhun kiellettyyn kannattaja-aktiviteettiin panostanut kannattaja kävisi seuraavana arkipäivänä seuran toimistolla ilmoittautumassa ja kertoisi kantavansa vastuunsa omalta osaltaan mahdollisissa liigan langettamissa sanktioissa eli kaivaisi kuvettaan, jos seura näkee sen aiheelliseksi.
Mies kantaa vastuunsa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään, vellihousu ei tätä tee.

Meillä kannattajillahan on sangen hyvät suhteet FC Interiin, sekä joukkueeseen että taustaorganisaatioon. Toivottavasti asia säilyy tällaisena jatkossakin ja paranee vielä tästäkin.
Ehkä näen möröjä sielläkin, missä niitä ei ole, mutta jos me kannattajat aiheutamme riittävästi hammasten kiristelyä seuran suunnalla, niin asiat saattavat kääntyä toiseenkin suuntaan. Toivottavasti näin ei koskaan käy.

Tulipahan vuodatettua melkoinen lasti aikamoista tajunnanvirtaa – ei toki Armo D. Petulan tasoa, siihen ei taida pystyä kukaan. Ehkä ei ole syytäkään, mene ja tiedä.
Mainitsemistani asioista voi olla ainakin kahta mieltä ja niin pitääkin, hymistely ei ole mistään kotoisin, ei edes Forssasta.

Kommentoikaa hengentuotettani aivan vapaasti, kyllä maailmaan mielipiteitä mahtuu.
Ultra ei horju eikä vapise – verta pakkiin ja eteenpäin, sanoi mummo lumessa.


Kirjoittanut Jarmo 14.5.2010