Brassikannattaja Copacabanalla

Kas niin, ensimmäinen eteläisen tähtitaivaan alla nukuttu yö on nyt takana ja kaupungillakin olen jo ehtinyt piipahtamaan aikaeron aiheuttamasta vaihesiirrosta huolimatta.

Lentomatkasta sen verran, että se oli pitkä ja tapahtumaköyhä. Helsinki-Lontoo-välistä ei ole mitään mielenkiintoista kerrottavaa eikä oikein Lontoo-Rio-välistäkään.
Tuttuja oli sentään tuolla pitemmällä legillä muutama kappale; Rio Ferdinand oli muutaman rivin päässä takanani yhdessä muutamien muiden vielä vanhempien brittisarjajyrien kanssa. Tunnistin näiden heppujen naamat jostakin historian aamuhämäristä, mutta nimiä en jaksa millään enää muistaa. Nämä tyypit ovat BBC:n kommentaattoreina paikalla.
Javier Aguirre oli myös samalla lennolla yhdessä vaimonsa ja poikansa kanssa. Kaikki viime vuosina La Ligaa kiikaroineet muistavat Javierin hyvin muutamankin eri seuran peräsimestä. Hän on sen verran eläväinen ukkeli teknisen alueen sisällä ja osin ulkopuolellakin, että ei heti unohdu.

Kävin tänään ostamassa metrokortin ja kellottamassa matka-ajan kotikulmieni metroasemalta eli Cardeal Arcoverdeltä Maracanalle. Siihen menee näköjään pyöreästi 1 tunti.
Metrossa on tietysti nauhalta tulevat kuulutukset seuraavaksi tulevasta asemasta ja ne kuuluttaa joku paikallinen neitokainen todella pehmeällä ja kutinoita herättävällä äänellään; tiedätte varmaankin, mitä tarkoitan. Yllätykseni olikin siis melkoinen, kun yht'äkkiä seuraava kuulutus tulikin valtavalla rumpujen paukkeella ja pillien vihellyksellä säestetyllä miehenäänellä. Ensin valtavaa hehkutusta ja sitten: proximo estacao MARACANAAAAAAA!!!!!!! Ei jäänyt epäselväksi, pitääkö tässä kohtaa jäädä pois vaiko ei.

Haahuilin sitten kohti uloskäyntiä ja komeita betonisia kulkusiltoja pitkin kohti stadionia. On se komea näky, ei voi muuta sanoa. Yritin kävellä stadionin ympäri, mutta se oli aidattu varsin tehokkasti ja stewareita ja poliiseja oli sen verran paikalla, että päätin ottaa ihan siivosti.
Stadionin vieressä on suuri FIFA Fan Zone, joka ei ollut vielä avoinna, mutta eiväthän kisatkaan ole vielä alkaneet.

Metroilin tämän jälkeen takaisin Copacabanalle ja paukkasin evästämään erääseen kuppilaan. Tästä vahvistuneena lampsin kolme korttelinväliä Avenida Atlanticille ja siitä vielä yli calcadaolle ja sitten rannalle upottamaan varpaat Copacabanan hiekkaan. Paikallista porukkaa oli paikalla muutamia ryhmiä ja kaikki pelasivat jalkapalloa muodossa tai toisessa. Yksi porukka pompotteli kundilta toiselle jokaisen yrittäessä pistää kaveria paremmaksi ja toinen porukka pelasi rantalentopalloa jalkapallosäännöillä. Joku kööri piti keskinäistä pilkkukisaa. Siis kyllä, rannalla on muutamakin kiinteä maali hiekkaan kiinni juntattuna.

Kaarsin noista porukoista jyrkästi vasemmalle ja suunnistin kohti rannalla olevaa FIFA Fan Zonea. Siellä on melkoisen iso teltta, joka on täynnä virallista kisatuotetta ja osa niistä on ihan oikeasti fiksuja. Täytyykin päräyttää paikalle vielä huomenissa heti aamusella tekemään vähän ostoksia ja sitten vielä iltapäivällä takaisin kiikaroimaan varpaat hiekassa avausottelua isolta screeniltä yhdessä muiden heppujen kanssa. Paikalla lienee jokunen tuhat cariocaa ja minä.
Tästä lisää seuraavalla kerralla.

Missasin ArvausTVstä tämänpäiväisen vierasmatsimme, mutta tuloksesta päätellen ehkä oli hyväkin. Tsemppiä sinne kaikille ja pitäkää matseissa meteliä minunkin puolestani.

Loja Fla putiikkiAi niin, metelistä tulikin mieleeni, että piipahdan huomenna Loja Fla-putiikissa eli Flamengon kannatustuotteita myyvässä kaupassa. Flamengollahan on öbaut 30 miljoonaa kannattajaa ympäri maailman eli on mielenkiintoista nähdä, millaisen vastaanoton Interin tummansininen harjoituspaita saa aikaan punamustaraitaisissa myyjissä ja asiakkaissa.
Tästäkin lisää seuraavalla kerralla.

Sinimusta raivohullu kiittää ja kuittaa. Rio de Janeiro vaikenee - Ultraboyz ei milloinkaan.