Fifa Fan Fest alueella

Ajattelin näin välipäivänä kerätä yhteen hajanaisia huomioitani retkeni aikana kaikenlaisista eteen tulleista ja mieltä askarruttamaan jääneistä aiheista. Korostan, että nämä ovat täysin omia ajatuksiani perustuen omaan subjektiiviseen maailmankatsomukseeni eivätkä edusta kenenkään muun ajatusmaailmaa, arvoja tai mielipiteitä.
Menipäs vakavaksi heti kättelyssä, mutta ei anneta sen haitata tätäkään kolumnia.

Saimme kaikki lukea ennen kisoja uutisia suurista protesteista Sao Paulossa ja lakoista lentokentillä ja metroissa sekä vielä paljon ennen näitä tapahtumia FIFAn lausuntoja kisavalmistelujen myöhässä olemisesta ja kisojen vaarantumisesta. Kisojen yllä oli siis suuriakin varjoja aivan h-hetkelläkin.
Sao Paulossa on ollut suuria protesteja kisojen aikanakin ja perustelut protesteille ovat olleet aina samat. Kisoihin käytetty suuri rahamäärä, budjetin ylittyminen reilusti, asioiden väärä priorisointi ja FIFA. Pääasiallisena argumenttina on käytetty sitä, että rahaa on käytetty valtavasti kisojen järjestämiseen eikä köyhän kansanosan olojen parantamiseen. Syyttävä sormi osoittaa sekä Brasilian hallitusta että FIFAa. Näiden kahden nähdään olevan syyllisiä köyhän kansanosan unohtamiseen. Miksi?
FIFAa syytetään kovista vaatimuksista stadionien tasosta ja infrastruktuurista, joka tarkoittaa järkyttävän kalliita stadioneita. Toki nämä stadionit ovat kaikki viimeisintä teknistä osaamista ja joku voi väittää, että nämä ovat investointi tulevaisuuteen. Totta, mutta mikä on stadionien käyttöaste kisojen jälkeen? Miksi FIFAn vaatimuksiin piti myöntyä ja syytää valtavasti rahaa stadioneihin? Miksi köyhä kansanosa unohdettiin kokonaan? Eikö olisi pitänyt investoida lasten ja nuorten koulutukseen? Miksi budjetti ylittyi reilusti? Kuinka paljon meni rahaa korruptiona FIFAn tietyille tyypeille, suunnittelufirmoille ja rakennusyhtiöille?


Hyviä kysymyksiä kaikki. Suomessakin näytettiin parisen viikkoa ennen kisojen alkamista muka dokumentteja stadionien suunnittelusta ja rakentamisesta. Pinnalta katsoen kaikki oli hyvin; hienot ja teknisesti mullistavat suunnitelmat, haastavat rakennusolosuhteet ja valtavien ponnistelujen jälkeen stadion oli valmis, hurraa!
Mutta jos alkaa hiukankin ajattelemaan omilla aivoillaan, niin ei voi välttyä häiritseviltä ajatuksilta. Näiden pseudodokujen perusteella ainakin Maracanan ja Manauksen Arena da Amazonian suunnittelusta vastasi sama muistaakseni saksalainen suunnittelutoimisto. Miten suunnittelun kilpailutus oli järjestetty? Kestikö suunnitelmien valmistuminen liian kauan? Olivatko rakenteelliset suunnitelmat liiankin kunnianhimoiset? Ymmärrätte varmaankin, mitä rataa ajatukseni luistavat. Oliko 12 stadionin modernisointi jaettu tiettyjen suunnittelutoimistojen välille sulle-mulle-periaatteella suunnitteluhinnan ollen täten korkeampi kuin sen olisi tullut olla? Valitsiko FIFA vaikkapa vain välillisesti nämä suunnittelufirmat saaden samalla tietyille tyypeille korruptiorahaa näiltä harvoilta ja valituilta firmoilta? Ilmoittiko FIFA Brasilialle, että joudutte käyttämään vain FIFAn hyväksymiä suunnittelutoimistoja? Vakavia kysymyksiä, joita Brasiliassa puidaan varmasti kisojen jälkeen.
Fifan Fan Fest ihmisiäTokihan stadionit piti remontoida ja Manauksen stadion rakentaa alusta alkaen, koska Manaus oli valittu yhdeksi kisakaupungiksi. Hieno homma sinänsä, että mahdollisimman monella brasilialaisella olisi mahdollisuus päästä katsomaan edes yhtä peliä stadionilla istuen. Mutta kun katsotaan kartasta Manauksen sijaintia, niin ainoat reitit sinne mistä tahansa ovat joko ilmojen halki tai Amazonia pitkin. Käytännössä kaikkien vähänkin isompien rakennustarvikkeiden kuljetusreitti oli siis Amazon. Helppo homma, voi joku ajatella, mutta kaikki joet eivät ole samanlaisia. On aivan eri keissi kuskata tavaraa vaikkapa Seinellä kuin Amazonilla. Amazonissa on runsaasti ristikkäisten virtausten muodostamia hiekka- ja mutasärkkiä, jotka vieläpä liikkuvat jonkin verran vuodenajasta riippuen. Tässä tarvitaan kuskilta vähän enemmän osaamista kuin työväenopiston rannikkolaivurikurssin suorittaneelta. Ei millään pahalla, mutta näin on.
Totta on myös, että että Manaus liitettiin valtakunnan sähköverkkoon samoilla lämpöisillä ja tämä on todella merkittävä edistysaskel Amazonian alueelle. Aiemminhan Manaus oli täysin omillaan sähköntuotannon suhteen ja tämä merkitsi paikallista sähköntuotantoa generaattoreilla ja aggregaateilla. Päivänselvää on, että sadekaudella ukkosmyrskyjen aikaan sähköntuotanto oli vähintäänkin epävarmaa. Miettikääpä itse heppua, jolla on mökki saaressa ja sähkö tehdään liiterin takana hörköttävällä aidolla kiinalaisella aggregaatilla. Kun aggregaatti päättääkin heittää pyyhkeen kehään ja päästää savut ulos väärästä paikasta, niin sitten ollaankin kynttilän valossa ja kirotaan rahan säästämistä väärässä paikassa. Manauksessa oli sama homma huomattavasti suuremmassa mittakaavassa.
En voi kuin ällistellä tuon sähköverkon oksan rakennustöitä. Se on ollut aivan järkyttävän kolossaalinen työ. Keskelle viidakkoa taatusti tiettömän taipaleen taakse kuskataan helikoptereilla kundit työkaluineen ja pientarvikkeineen, sitten helikoptereilla 500 kV:n ja 230 kV:n linjatarvikkeet ristikkopylväsrakenteineen ja etenkin näiden kasaus paikan päällä ja sitten vielä kaapelointi taas helikoptereita käyttäen; täytyy todellakin nostaa hattua tekijöille.

Mielipiteen ilmaisuaOlen törmännyt täällä Riossa kolmeen eri protestiin kisoja ja FIFAa vastaan. Kaikki pienimuotoisia, mutta protesteja yhtä kaikki. Ensimmäinen tapahtui kisojen ensipäivinä Fan Fest-alueella. Kaksi naista levitti mustan lakanan, jossa luki lyhyesti, mutta ytimekkäästi FUCK FIFA. Toinen tapahtui Maracanalla heti Ranska - Ecuador-pelin päätyttyä. Muutama rivi paikkaani alempana kaksi heppua levittivät lakanan, jossa luki paikallismurteella: kun te juhlitte stadionilla, niin faveloissa lapset kärsivät. Viimeisin tapahtui eilen puolenpäivän jälkeen palatessani Forte do Lemeltä takaisin kohti kotikulmiani. Kävelin pitkin calcadaota ja hokasin edessäni melkoisen ihmisrykelmän juuri Fan Fest-aidan vieressä. Menin tietysti katsomaan, mitä on tekeillä ja kurkistaessani ihmisten olkapäiden yli näin melkoisen näkymän. Suurella kiiltävällä tarjottimella lepäsi noin parikymppinen nuori ja todella kaunis neito alastomana salaattipedillä ja hänen rintaansa oli kirjoitettu jotakin mustalla tekstillä. En saanut siitä selvää, koska olin hänen jalkopäässään ja porukkaa oli edessä sen verran, että en ylettynyt kurkottamaan tarpeeksi pitkälle. Hänen vieressään oli kuitenkin toinen öbaut samanikäinen säädyllisesti pukeutunut nuori neito, jolla oli suureen pahvinpalaan kirjoitettu ruokalista. Lapset 25 realia, naiset 35 realia jne. Viesti tuli ainakin minulle täysin selväksi ja jatkoin matkaani.
Aloin pohtimaan noita protesteja pysähtyessäni erään rantakioskin terassille harjoittamaan nestetankkausta. Tuo Fan Fest-alue. Onhan se aivan mahtava idea ja ainakin täällä se on toteutettu upeasti. Pinnalta kaikki on hienosti, mutta kun ottaa pari askelta taaksepäin ja alkaa kiikaroimaan asioita hieman tarkemmin, niin kaikki ei sitten kuitenkaan oikein kestä päivänvaloa. Kun alueelle menee, niin heti kulkukarsinan alkupäässä on molemmilla puolilla päivänvarjon alla heppu tai heputar, jonka tehtävänä on karsia tulijoilta kädessä olevat juomat pois tavalla tai toisella. Mitään juomaa et saa viedä alueelle, et edes vesipulloa. Reput kollataan vielä kertaalleen turvatarkastuksessa. Joku onnistuu smuglaamaan evästä sisään, joku ei. Sama homma ruoan kanssa. Nyt joku lukijoista varmaankin äimistelee, että eikö edes vesipulloa?!? Tämähän on ihan Pori Jazzia, perskeles vieköön. Joo, niin on ja täällä sanattomana perusteena on, että Fan Fest-porttien sisältä pitää ostaa kaikki ruoka ja juoma. Kaikki fyrkat siis maksimaalisesti sponsorien ja FIFAn taskuihin.
Entäs virallinen Fan Shop sitten? Sama homma, kaikki viralliset kisatuotteet vain ja yksinomaan sieltä. Taas kaikki fyrkat FIFAn taskuun. Koko zydeemi keskittyy öbaut 400 metrin rantakaistaleelle Copacabanalla ja pienelle Fan Zone-pläntille Maracanan kupeessa. Sama on varmaan kaikissa muissakin kisakaupungeissa. Alan pikku hiljaa ymmärtämään protestoijien kantoja. Kisojen tuottama hyvinvointi ei tosiaankaan ainakaan suoranaisesti ylety faveloihin saakka, ei edes lähelle niitä. Rantakioskit tekevät varmasti hyvää tiliä ja Avenida Atlanticin varrella olevat ravintolat samaten sekä hotellireittien varrella olevat ravintolat. Tuo jo aiemmassa lätinässäni mainitsemani Fluminense-kuppila Maracanan vieressä tehnee myös pelipäivinä hyvän tilin. Siinä kaikki, onnea voittajille.
Täytyykin pistää vakavaan harkintaan Fan Fest-alueen boikotointi tästä päivästä alkaen ja sama koskee Fan Shopia. Pitäkööt tunkkinsa. Taidan mennä tuon toisen ison screenin eteen kiikaroimaan loput matsit. Jossakin favelassakin piipahtamista täytyy miettiä, olisi todella mielenkiintoista kuulla sikäläisten ajatuksia kisoista ja FIFAsta.

Vaihdetaanpas tässä kohtaa sävyä hieman keveämmäksi eräänkin uutislähetyksen loppukevennyksen mallin mukaisesti. Hassunhauskaa uutispäivää ja sillee.

Tuossa jokunen päivä sitten olin jonkin aikaa makoilemassa rannalla leikkimässä turistia. Aurinko porotti sen verran tukevasti, että upeista rantanäkymistä huolimatta pakenin kantarantakioskini terassille varjon alle syömään ison burgerin ja sen nielaistuani nautiskelin pari sangen tukevaa caipirinhaa. Jokainen voi tykönään miettiä, että miksi juuri tämä rantakioski on eräs kantamestoistani täällä. Istuskellessani siinä mukavan pienen tuulenvirin hellimänä monenlaista kaupustelijaa kulki ohi trokaamassa kaikenlaista hatuista pillien kautta suolapähkinöihin. Eräs T-paitakauppiaskin tömähti paikalle ja istahti kylmän viileästi pöytääni. Juttelimme niitä näitä ja tilasin hänelle tölkillisen mustaa sokerijuomaa. Jutellessamme kävi aivan selkeästi ilmi, että vaikka hän näyttääkin olevan vain T-paitakauppias, niin pinnan alla hän on fixari. Tämä tarkoittaa heppua, jolla on kontakteja sinne tänne ja aivan kaikki niistä eivät kestä sitä kirkkainta päivänvaloa. Kriisi- ja sotatoimialueilla tällaisilta hepuilta saa hankittua tietynlaista muotoiltua metallia. Juttelimme työasioista ja miksen tule töihin Rioon, täällä olisi hyviä ja rahakkaita työtilaisuuksia minulle. Työlupaa on todella vaikea saada Brasiliaan; ei hätää, tunnen erään lakimiehen. Juttu luisti mukavasti, mutta sitten onneksi eräs hänen kaverinsa pelmahti paikalle ja he lähtivät yhtä jalkaa kiitämään jonnekin.
Ajatuksenvirta jysäytti mieleen erään ajatuksen vuosien takaa Thaimaan Hua Hinistä. Istuskelin silloin erään kuppilan tiskillä nestehukkaa torjumassa ja eräs öbaut kolmikymppinen mukava thaimaalainen heppu istahti viereeni ja aloimme turisemaan niitä näitä ja joimme pari pullollista Leo-bisseä. Heppu sanoi, että hänellä on eräs tapaaminen, kättelimme ja hän poistui takavasemmalle. Hänen päästyään kuuloetäisyyden ulkopuolelle baarimikko kumartui puoleeni, nyökkäsi poistuvan hepun suuntaan ja kuiskasi: mafia. Fixareita on siis kaikkialla.

Olin katsomassa Argentiina - Belgia-matsia Fan Fest-alueella ja aurinko porotti todella armottomasti sinä päivänä. Auringonpaiste oli niin voimakas, että cariocatkin suojasivat kuuppansa kuka milläkin päähineellä. Silloin on siis todella kuuma. Menin paikalle öbaut tunti ennen kick-offia varmistamaan hyvän katselupaikan. Matsi alkoi ja siinä porotuksessa alkoi olla jo melkoisen epämukava olo. Siitä huolimatta oli mukava havaita, kuinka antiargoja brassit ovat. Porukka kannusti Belgiaa jo ihan periaatteesta ja argot vastasivat huutoon, kuinkas muutenkaan. Nestetankkauksesta huolimatta aloin tuntemaan ensimmäisiä nestehukan oireita ja päätinkin poistua paikalta matsin ensimmäisen puolikkaan jälkeen. Aika moni muukin näytti tekevän samoin. Rannalta päästyäni ostin ensi töikseni Rua Duvivierillä juomaa myyvältä popup-yrittäjältä tölkillisen colaa ja tein sen vahvistamana pienen kierroksen kollaamassa lähiravintolat. Täynnä kaikki tietysti. Päätin suunnistaa kohti Cervantesin botecoa varmuuden vuoksi ja avoinnahan se olikin. Tämä mesta ei petä koskaan. Tiskiltä 2 lihafile-ananassandwichiä sekä chopp ja seinätiskin viereen Brasilian lipun alle tsiigaamaan loppumatsi töllöstä.
Paikalla oli puolisen tusinaa kantapeikkoa puoliksi kadulla, puoliksi sisällä ja juttu luisti Rion slangilla, josta en ymmärtänyt juuri mitään. Kavereilla oli hauskaa ja kokitkin tiskin takana osallistuivat keskusteluun, hyvä meininki kaikin puolin. Matsi päättyi ja argot jatkoon täysin ennakko-odotusten mukaisesti. Eräs kantapeikko tuuletti tyytyväisenä ja huuteli jotakin epäselvää parille kaverille tiskin takana. Eräälle botecon perällä olevalle hepulle hän vinkkasi, että tulepas tänne. Ihmettelin itsekseni tämän kantapeikon asennoitumista argojen voittoon, mutta kuvio alkoi sitten avautumaan minullekin. Kaveri keräsi 50 realia jokaiselta hepulta, jolle oli hetki sitten huudellut eli vedonlyönnin voittaja oli löytynyt. Ei siis ihme, että tämä carioca oli tulokseen tyytyväinen.

Paljon kuulee juttuja Rion olevan vaarallinen kaupunki ja turistit ovat ryöstöjen kohteena ja illalla ei saisi liikkua ulkona ynnä muuta. Hörönlörön, sanon minä. Ei Rio ole yhtään sen vaarallisempi kaupunki kuin mikään muukaan. Tietysti pitää käyttää kaupunkilaisjärkeä ja pitää kaikki arvoesineet piilossa kaupungilla liikkuessa ja ottaa käteistä mukaan vain sen verran, kuin aikoo käyttää. Ihan normaaleja asioita siis. Pankkikorttien kopioinneista kohkataan, mutta täällä toimitaan ihan samanlaisten korttipäätteiden kanssa kuin muuallakin. Kortti sisään koneeseen, myyjä näpyttelee hinnan ja antaa koneen asiakkaalle tunnusluvun näpyttelyä varten ja siinä kaikki. Ei siis mitään ihmeellistä tässäkään. Tosin, en ole riekkunut missään yökerhossa joraamassa ja tinttaamassa nestettä naamariin enkä tiedä, miten noissa mestoissa korttien kanssa toimitaan.
Vinkkinä kaikille matkaa suunnitteleville tänne tai muualle, niin jättäkää lompakko kämpille ja seteleitä puoliksi taitettuina sopiva määrä taskuun. Setelit siihen järjestykseen, että suurin seteli on nipussa päällimmäisenä. Kun taitat nipun puoliksi suurimman setelin ollessa ylöspäin, niin pienimmät setelit ovat taitetussa nipussa päällimmäisinä. Näin todellista rahamäärää on sivullisen vaikeampi havaita. Jos aiot ottaa melkoisesti seteleitä mukaan, niin jaa ne kahteen eri nippuun. Suuren setelinipun heiluttelu on omiaan houkuttelemaan opportunisteja paikalle.
Paikallisuutisissa olen kuullut vain yhdestä turistiin kohdistuneesta ryöstöstä. Se tapahtui kisojen ensimmäisellä viikolla ja kohteena Lapan kaupunginosassa oli jenkkipelleturisti, joka meni jurrissa ostamaan tupakkaa puoli neljän aikaan aamulla. Pölvästi. Sitä saa mitä tilaa - niin täälläkin. Tupakointi ei siis kannata.

Joku varmaan jo huutaa tässä vaiheessa, että kisojen aikaan turvallisuustilanne on paljon parempi kuin normaalina aikana. Tämä on tietenkin totta, mutta ei Rion poliisimäärä ole yhtään suurempi kisojen aikana kuin ennen tai jälkeen kisojen. Heidät on vain keskitetty tietyille suuren riskin alueille kuten Copacabana ja Maracana. Joka kundin haalareissa lukee PMERJ eli Policia Militar do Estado do Rio de Janeiro. Eli kaupungin työläisiä joka jeppe. Rintapielessä on sukunimi ja veriryhmä. Ai niin, porukassa on myös neito-merkkisiä jäseniä samanlaisissa varusteissa kuin kundeillakin.
Nämä Policia Militarit ovat toimineet koko kisojen ajan aivan esimerkillisesti. Heidän ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin olla näkyvissä pieninä ryhminä enkä ole koskaan nähnyt heidän puuttuvan mihinkään. Pelkkä univormukin jo rauhoittaa useimmat.
Heidän lisäkseen paikalla on normaaleja Rion poliiseja sekä osavaltion poliiseja ja sitten siellä täällä näkyy myös joitakin turistipoliiseja. Viimeksimainitut hanskaavat tietysti turisteihin kohdistuneita ongelmia ja he myös falaavat engelskaakin paikallismurteen lisäksi.

Mieleen juolahti eräs esimerkki Policia Militar-heppujen toiminnasta Ranska - Ecuador-matsin alla tuon Fluminense-botecon luona. Molemmista kansallisuuksista oli kansaa paikalla todella paljon ja kilpalaulanta raikasi puolin ja toisin Marseljeesista alkaen. Paikalla olleet kymmenet mustahaalarit seurasivat toimintaa aivan viilipyttyinä. Botecon ja Maracanan välinen katu oli täynnä ihmisiä, mutta PM-gubet eivät tehneet elettäkään erottaakseen ryhmiä toisistaan. Miksi provosoida, kun tunnelma on iloinen ja positiivinen? Vasta, kun katua pitkin tuli pommiryhmän auto ja pari muutakin virka-autoa, niin kaksi riviä mustahaalareita avasi väylän autoille ja jokainen tajusi, että autojen pitää päästä läpi ja väylä avautui lähes itsestään. Kun katu oli avattu, niin PM-rivit jäivät seisomaan niille sijoilleen ja kannattajaryhmät oli erotettu toisistaan todella kivuttomasti. Näin toimivat ammattilaiset. Odotetaan sopivaa tilaisuutta ja hyödynnetään se maksimaalisesti ja pehmeästi.

Tässä vaiheessa päivää alkaa jo hiukomaan eli nyt on mentävä suihkuun ja sitten etsimään sopivaa ruokapaikkaa.

Sinimusta raivohullu kiittää ja kuittaa. Rio de Janeiro vaikenee - Ultraboyz ei milloinkaan.