Vuosi 2016 oli Interin ja Suomen maajoukkueen kannattajana lähes täydellistä masokismia. Molempien joukkueiden näkökulmat huolestuttivat jo tammikuussa. Siinä missä Interin Veikkausliiga joukkueen kasaaminen ja valmistautuminen kauteen vielä kerran Job Dragtsman alaisuudessa vaikutti melko sekavalta, ei suuria riemun odotuksia nostattanut ruotsalaisen tv-kommentaattorin tammikuussa alkanut pesti maajoukkueen peräsimessäkään.

Interin taholta joukkueen kasaus vaikutti ja kai jossain määrin olikin, lottokupongin täyttöä. Tarkoituksena oli tietenkin saada jalkeille ryhmä, joka toisi mahdollisesti vielä yhden mitalin Jobin kaulaan. No lopputulos ei sitten ollut tietenkään kovin onnistunut. Sama juttu joka toistuu aina kun hommia tehdään hiukan sinne päin vasurilla, intohimon hommaan jo aikapäiviä hiivuttua. Sitten kävi kuten kävi. Ensin Dragtsma löi hanskat tiskiin, homman hoitaminen jäi Jamin käsiin ja kakku levisi entisestään. Muutoksen toi Kuqien palkkaus kesken kauden ja pelaaja ruletin pyörittäminen päältä katsoen täysin käsittämättömästi. Kun sitten katsoo kauden lopun ratkaisupelejä (lue; karsinnat) kentällä pelasivat juuri ne samat pelaajat, joiden piti joukkuetta kantaa alusta lähtien. Suurin osa vain tarvitsi hieman sheriffin penkki- ja asennekoulutusta. 

Entäs maajoukkueen edesottamukset. Hansin taktiikalla lähdettiin vuoteen ja alkaviin MM-karsintoihin seuraavin sanakääntein, taktiikkaa sovelletaan pelikohtaisesti vastustajan mukaan ja joukkueen pelaamiseen pitää saada tasaisuutta. No näillä mentiin, yhdessä asiassa onnistuen nimittäin tasaisuudessa. Tasaisesti tuli turpaan ihan kaikilta mahdollisilta vastustajilta ja tasaisesti hävittiin kaikilla osa alueilla niin, ettei oikein olisi kehdannut sanoa tämän tasaisen joukkueen tasaisista esityksistä tasan yhtään mitään. Parasta oli kun paikan päällä olin Ratinassa katsomassa miten turpaan tuli Kroatialta. Suorastaan oli huikaiseva esitys, kun ainoa mainitsemisen arvoinen tilanne suomalaisten toimesta oli hieno kolmen topparin kuvio, jossa ensimmäinen syötti toiselle keskiympyrään, josta komea keskitys vastustajan kuudentoista rajalle kolmannelle. Lopputulos tuosta oli vastustajan maalipotku. No minkäs teet - kotimatsi, pakkovoitto edessä ja kentällä vittu yhdeksän puolustajaa!!!

Ensimmäinen erä Interille. Suomalainen jalkapallon suurseura, toisiksi pisimpään yhtäjaksoisesti pääsarjatasolla vuodesta 1999, reagoi ja pystyi selviytymään kuiville katastrofaalisesta kaudesta ja piti sarjapaikkansa veikkausliigassa. Suomalaisen jalkapallon lippulaiva, maajoukkue, sen sijaan taputteli käsittämättömän sekoilun päätteeksi sinetin kohtalolleen jäädä jälleen kerran ulos arvokisoista. 12 ottelua, 10 häviötä ja hienot 2 tasapeliä. Backen sanoin, joukkue pelasi aivan loistavasti.

Round 2. Mennään maajoukkue ja erityisesti sen johto edellä. Backen syyksi maajoukkueen matalalentoa on oikeastaan turha laittaa, yhtä vähän ns. riittämättömän pelaajamateriaalin. Palloliiton johto, ja oma veikkaukseni erityisesti puheenjohtaja Alaja, on vastuussa palkatessa joukkuetta valmentamaan TV-kommentaattori, jolla ei ole mitään varsinaisia näyttöjä valmentajan kyvyistään. Ei se ei riitä että tuntee Lars Lagerbäckin ja on Alajan saunakaveri. Sillä metodilla ei viedä yhtään ketään jalkapallon MM-kisoihin. Alajan kuten koko palloliiton hallituksen toiminta on muutenkin kestämättömällä tolalla. On suorastaan käsittämätöntä miten julkisen rahan turvin pyörivä organisaatio voi hoitaa hommansa ilman minkäänlaista raportointi vastuuta, siitä mihin ja miten rahoja käytetään. Puhumattakaan siitä, ettei edes Suomen pääministeri pysty yhtä tehokkaasti hiljentämään mediaa kuin palloliiton johto.

Sitten suomustetaan FC Interin johto. Eli Stefan Håkans, vanhan liiton yritysjohtaja ja ansaitusti viime kauden päätteeksi Captain´s Ball palkittu seuran perustaja ja jalkapallovaikuttaja. Kauteen lähdettiin saman valmentajan kanssa kuin edelliset yhdeksän vuotta ja kausi olisi varmasti menty saman valmentajan kanssa loppuun asti, ellei Job olisi sanonut itse luovuttavansa. Sopimus kun on tehty, se pitää. Ei paljoa moitittavaa omasta mielestäni. Arvostan, että miehen sanaan voi luottaa. Jääräpäisyys on sitten asia erikseen. Tosiasiallisesti Interin junioritoiminnasta on jo vetovastuun ottanut seuraava sukupolvi, Joakim Håkans, ja trendi saanee jatkoa tulevina vuosina myös edustusjoukkueen suuntaan enenevissä määrin. Luultavasti tj kokeilu Larri Anderssonin kanssa oli ensi askel ja ainakin seuran toimiston ja toiminnan tarkka tilankartoitus, sillä Joakim tulee varmasti olemaan tarkempi rahankäytön suhteen. Tästä johtuen kauden aikana Interin taholta tehtiin ja nyt kauden jälkeen vielä lisää sen suuntaisia henkilöstö lisäyksiä, jotka viittaavat vahvasti tulevaan toiminnan kehittämiseen. Summa summarum, Interin johto kykeni reagoimaan heikkoon pelimenestykseen ja saavuttamaan minimin eli veikkausliiga paikan, sekä samalla kehittämään organisaatiotaan. Ja omilla rahoillaan kun pelaavat eivät ole raportointi velvollisia sitten muuten kenellekään!!!

Eli turha lienee ihmeemmin asiaa korostaa, myös toinen erä FC Interille.

Näin joulukuun puoliväliä pakkassäässä mentäessä MTV uutisoi juuri Hans Backen saaneen potkut, johon ei palloliiton taholta tietenkään saatu ketään kommentoimaan. Alaja ja Backe kun olivat juuri pesemässä toistensa selkää saunassa. Inter sen sijaan on uutisoinut joulukuun alkupäivinä ahkerasti uusista sopimuksista ja joukkue näyttä tällä erää huomattavasti harkitummin ja määrätietoisemmin rakennetulta kuin useampaan vuoteen. Ja mikä lämmittää oikeasti mieltä oli Shefkin kommentti vapaasti lainaten muistaakseni Furkan sopparin yhteydessä, on hyvä saada joukkueeseen sinimustaa sydäntä.

Lähtökohtaisesti näyttää siltä, ettei palloliitolla ole mitään suuntaa, eikä ajatusta edes sen saamiseksi, Suomen maajoukkueen kohtalosta tuleville vuosille. Luultavasti siellä mennään seuraavalle vuosituhannelle asti syytellen pelaajia huonosta tasosta. Ellei sitten tapahdu jotain käsittämätöntä, kuten liiton puhdistuminen hyvä veli kerhoista ja saunaseuroista. Olisihan se hienoa jos palloliitto kykenisi toimintansa uudistamaan ja puhdistamaan.

Moni on esittänyt epäluottamuksensa Shefki Kuqin valmentajan taidoille, ymmärrän tämän oikein hyvin. Silti Interin tuntuu olevan helpompi saada vastuunkantaja pelaajia joukkueeseen kuin Dragtsman loppuaikoina, jolloin pelaaja liikenne oli lähinnä pois seurasta. Lisäksi ainakin pari asiaa ovat selviöitä tulevalla kaudella, nimittäin treeneissä tullaan menemään kovaa koko preseason ja valmentajaa ei voida ainakaan passiiviseksi tulla haukkumaan. Joten luultavasti jätkät jaksavat pelata koko yhdeksänkymmentä minuuttia jo heti kauden alusta ja sellaisella asenteella, että voittoja on oikeasti lupa odottaa. Ja vielä Shefkistä yksi asia, hän pääsee nyt ensimmäistä kerta valmentamaan joukkuetta, jonka palkkoja ja pelaajien ruokia hänen ei tarvitse maksaa omasta pussistaan. Eli sheriffi saa tehdä sitä työtä mihin hänet on PALKATTU.

Kokonaisuus ottelussa FC Inter vs. Suomen jalkapallomaajoukkue vuonna 2016.
Inter vie voiton tyrmäyksellä kolmannessa erässä.

TT 11.12.2016